Seuraavaksi Luoteisväylälle

Matkamme jatkuu osoitteessa:
http://www.luoteisvayla2010.blogspot.fi/

5.9.2008

60º07,508´W 149º26,054´W

Seward

Tulimme Thumb Covesta moottoroiden, purjeethan olivat jo pusseissa. Purimme vierasvenelaiturissa tuuligeneraattorin, nostimme jollan kannelle ja laitoimme veneen nostokuntoon. Saatuamme tarpeelliset työt tehtyä rahtasimme Capellaan Prince William Soundissa saamamme katkaravut ja nautimme Gustafsonien ja Martinien kanssa ruhtinaallisen illallisen.

Veneen nosto oli 2.9. iltapäivällä, jolloin oli ylävesi. Tuuli oli alkanut nousta jo aamulla, ja puuskista oli hieman haittaa, mutta kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Vene on nyt pukitettuna muiden veneiden välissä, ja tällä kertaa keula pohjoiseen, pahimpien tuulien suuntaan. Sovimme jälleen Robinin kanssa, että hän tarkistaa aika-ajoin pukituksen, ja myös Paul ja Mark lupasivat katsoa veneemme perään.

Veneen noston jälkeen asetuimme asumaan Paulin luokse. Paul itse oli lähtenyt risteilylle ystäviensä kanssa, joten meillä oli koko talo käytössämme.

Kathy ja Vic majoittivat meidät kahdeksi viimeiseksi yöksi Girdwoodin taloonsa. Lähtöämme edeltävänä iltana Gustafsonit tulivat Anchoragesta ja vietimme rattoisan illan kesän tapahtumia muistellen ja suunnitellen tulevia retkiä. Seuraavana aamuna eli 7.9. Martinit ajoivat meidät tavaroinemme Anchoragen lentokentälle, mistä lensimme pohjoisnavan yli suoraan Eurooppaan. Matkalla lentokentälle osuimme Turnagain Armin kohdalle juuri, kun ns. vuorovesihyöky (bore tide) oli työntymässä lahteen. Korkean aallon takana tulivat maitovalaat (beluga), joita emme myöskään olleet koskaan aiemmin nähneet. Alaska ei ilmeisesti koskaan lakkaa yllättämästä!

Jätimme nyt jäähyväiset Saremalle pidemmäksi aikaa. Pekka palaa Alaskaan vasta huhtikuussa 2010 ja Riitta ja laivakoira Latte touko-kesäkuun vaihteessa. Näin Pekalle jää runsas kuukausi aikaa laittaa Sarema kuntoon kesän vaativaa purjehdusta varten.

Tarkoituksemme on lähteä kesäkuun ensimmäisellä viikolla Kodiakille, mistä jatkamme matkaa Aleuteille Unalaskaan. Ja sitten suuntaammekin Sareman keulan kohti Beringinsalmea ja Luoteisväylän jäisiä kapeikkoja!

28.8.2008

60º11,231´N 148º07,770W

Otter Cove

Seuraava kohteemme oli Otter Coven pikkuruinen lahti Bainbridge Passagen itäpuolella. Paikan pienuus alkoi ahdistaa heti saavuttuamme, mutta koska sääennuste lupasi vielä tyyntä, päätimme jäädä. Lahden pohjukassa on lohijoki ja siellä jälleen mustakarhu kalassa, mutta muuta nähtävää poukama ei juuri tarjonnut. Tullessamme seurasimme kahta ryhävalasryhmää, jotka uivat väylällä edestakaisin. Kun ryhmät kohtasivat, yksi valaista päästi pari raikuvaa mylvähdystä. Meille jäi epäselväksi, oliko kyseessä hyväntahtoinen tervehdys vai varoitus. Emme ole kuulleet aikaisemmin mitään vastaavaa. Olimme tunnistavinamme yhden valaista sen pyrstön kuvioinnin perusteella samaksi yksilöksi, jonka näimme viime vuonna Icy Bayssä.

Jatkamme täältä lähellä avomerta sijaitsevaan Auk Bayn lahteen, josta meidän on helppo jatkaa matkaa kohti Sewardia. Edessä on aikainen herätys, jotta pääsisimme Bainbridge Passagen läpi ilman ongelmia. Virtaukset saattavat olla 4 - 5 solmua, eikä silloin ole mukava mennä vastavirtaan.

29.8.2008

60º01,551´N 148º26,363´W

Auk Bay

Aamun lähtö osui lähes nappiin. Pysähdyimme ensin lahden ulkopuolelle nostamaan katkarapumertamme, jossa tällä kertaa oli toistakymmentä rapua. Sitten jatkoimme Bainbridge Passagen läpi ilman suurempia vaikeuksia. Väylän kapeimmassa kohdassa virtaus oli pahimmillaankin vasta kolme solmua.

Auk Bayssä teimme suunnitelman seuraavalle legille. Sääennusteen mukaan tuulen pitäisi nousta aikaisin ylihuomenna, mutta suunta olisi lännestä 40 - 45 solmua, siis täysin vastainen. Emme olleet pitäneet yhteyttä tuttaviimme koko Prince William Soundissa olomme aikana, mutta oletimme, että Labor Dayn kokoontuminen oli siirretty Resurrection Bayn ulkopuolella olevasta Day Harborista suojaiseen Thumb Coveen, joka on vain puolentoista tunnin matkan päässä Sewardista. Päätimme lähteä sinne aikaisin seuraavana aamuna.

28.8.2008

60º13,979´N 148º15,579´W

Orca Bay

Tulimme Whale Bayn sivussa olevaan ankkurilahteen Icy Bayn kautta. Osuimme lahteen hiukan hankalaan aikaan, koska vuorovesi toi vastaamme melkoisen määrän jäitä. Onneksi jäät olivat suurelta osin pieniä, ja veneeseen osuessaan ne vain puhdistivat vesilinjaa. Ajoimme hiljaa lähes Chenegan jäätikön reunaan. Siellä makaili jäälautoilla kymmeniä kirjohylkeitä. Ohjeiden mukaan jäätikön reunaa ei saisi mennä puolta mailia lähemmäs, koska jää on kiinni myös pohjassa ja saattaa irrotessaan syöksyä veneen alta tuhoisin seurauksin.

Jatkoimme Whale Bayhin, jossa oli syömässä useampi ryhmä ryhävalaita. Ankkuripaikkamme oli taas ahdas kolo, jossa jouduimme jälleen kerran tinkimään ketjun pituudesta.

Lahteen laskee pieni joki, jonka varrella näimme mustakarhun kalassa ja kymmenittäin lokkeja herkuttelemassa lohenraadoilla.

Illemmalla ajoimme jollalla parin mailin päähän Whale Bayn pohjukkaan, jossa olisi myös ollut ankkuripaikka, tosin paljon avoimempi kuin valitsemamme. Pohjukkaan laskee kaksi suurta lohijokea, joista toisessa oli mustakarhu aterioimassa. Lahtea reunustivat korkeat kalliot, joilla kasvoi juuri sopivalla korkeudella vadelmapensaita. Pääsimme näin poimimaan marjoja suoraan jollasta.

26.8.2008

60º57,445´N 147º23,884´W

Cedar Bay

Lähdimme Jade Harborista hyvissä ajoin aamulla. Moottoroimme jäälohkareiden joukossa parisen tuntia kohti väljempiä vesiä. Vaikka valoa ei sumun takia juuri ollut, olivat turkoosit jäälohkareet uskomattoman kauniita. Ne näyttivät ikään kuin hehkuvan kaiken harmauden keskellä.

Seuraava ankkuripaikkamme eli Cedar Bay on saanut nimensä rannoilla kasvavista seetripuista. Emme ole nähneet seetrejä missään muualla Alaskassa, emmekä ole löytäneet selitystä sille, miksi niitä on erityisesti tämän lahden rannoilla. Oppaan mukaan Cedar Bay on Pohjois-Amerikan läntisin paikka, missä seetripuita tavataan.

Matkalla Cedar Bayhin näimme lahden suuaukolla ankkurissa kaikkiaan 18 kalastusalusta, jotka olivat odottelemassa viranomaisten lupaa jatkaa kalastusta. Lohia on runsaasti, mutta toistaiseksi emme ole nähneet Prince William Soundissa muita lohia kuin pink eli humpy. Pink on lohi-hierarkiassa pohjimmaisena lähes valkoisine lihoineen. Pekan mielestä se muistuttaa lähinnä säynästä, mutta on sentään maittavampi kuin hauki.

Ankkuroimme lahden reunaan pieneen poukamaan. Poukamaan laskevassa joessa oli mustakarhu kalassa. Se poistui kuitenkin paikalta meidän kolistellessamme ankkurin kanssa. Koska tuuli loisti edelleen poissaolollaan, ja aurinkokin oli tullut vaihteeksi esiin pilvien takaa, lähdimme jollalla tutkimaan lahtea ja sen lohijokia. Pohjukassa on pienten saarten suojaama sisälahti, josta on kartoitettu ainoastaan pari ankkuripaikkaa ja sisäänmenoväylä. Lahti on kaunis ja ankkuripaikat suojaisia. Tänne voisimme hyvinkin tulla ankkuriin, kun seuraavan kerran vietämme aikaa Prince William Soundissa.

27.8.2008

60º54,445´N 147º23,884´W 

Granite Bay

Cedar Bayn katkarapusaalis oli paras tähän mennessä. Ravut olivat valtavia ja niitä oli kaikkiaan 23 kappaletta. Olemme pakastaneet lähes kaikki saamamme ravut, ja niitä alkaa olla jo koko tuttavapiirin ruokkimiseen.

Lähdimme aamulla jatkamaan matkaa, vaikka emme vielä olleet selvillä seuraavasta ankkuripaikastamme. Ohitimme keskellä Soundia olevat saaret, joita olimme harkinneet yhtenä mahdollisena pysähdyspaikkana, koska sääennusteen lupaama tuuli osuisi suoraan ankkurilahteen. Yövyimme lopulta Granite Bayssä, joka sijaitsee lähellä Seven Fathom Holea.

Ankkuripaikka oli suojainen, mutta ketju kolisteli pitkin kivipohjaa. Onneksi tuuli ei osunut lahteen, joten ankkurin pidosta ei tarvinnut olla huolissaan. Kävimme jollalla sisälahdessa, jonne olisi ehkä voinut mennä ankkuriinkin, mutta luotaustiedot olivat puutteellisia. Kävimme katsastamassa kaikki pohjukan lohijoet siinä toivossa, että johonkin niistä olisi nousemassa muitakin kuin pinkkejä, mutta turhaan. Sen sijaan tapasimme jo toisen uteliaan mustakarhun, joka kurkisteli ensin pensaikosta ja tuli sitten rannalle asti ihmettelemään meitä.

Seuraamme sään kehitystä tarkkaan, koska meidän pitäisi olla Sewardissa hyvissä ajoin ennen veneen nostoa. Olemme myös luvanneet ottaa osaa Sewardin pursiseuran jokavuotiseen kokoontumiseen Labor Day –viikonloppuna. Tarvitsemme sopivan sääikkunan, koska lännen suuntainen kova tuuli saattaisi siirtää viimeisen legimme Prince William Soundista Resurrection Bayhin liian myöhäiseksi. Nyt näyttää siltä, että tuuli voimistuu ensin itäiseksi ja juuri lähtömme aikoihin läntiseksi, mahdollisesti jopa myrskytuuleksi. Olemme päättäneet siirtyä ankkuripaikasta toiseen ja edetä näin koko ajan lähemmäs Prince William Soundin suuta ja avomerta.