Friday, 30 August 2013

16.6.2008


55.20,039N 160.29,932W

Sand Point


Poistuimme New Kaguak Baystä 7.6. iltapäivällä, koska tuuli nousi koillisesta suoraan ankkuripaikkaamme. Tyhjennettyämme rapupyydykset meritähdistä moottoroimme Old Kaguyak Bayhin. Näimme rannalla muutaman ketun ja pari karhua, joista toinen oli suurin koskaan näkemämme otus, varmaan kolmen metrin korkuinen seistessään.


Päätimme jatkaa matkaa yöllä edullisen sääennusteen vuoksi. Moottoroimme lähes kaksi vuorokautta Alaskan niemimaan puolelle. Päätimme mennä yöksi Kurpeanof Harboriin, koska tuuli olisi ollut suoraan vastainen Sand Pointiin nähden. Tullessamme Kurpeanof Harboriin, näimme että lahden vastakkaisella puolella oli toinen purjevene ankkurissa. Yllätyksemme oli suuri, kun totesimme sen olevan Capella III!


Vietimme lahdessa pari yötä ja teimme retken läheiseen saareen. Katsastimme mm. lahdelmassa kauan sitten toimineen kalanpurkittamon sortuneet rakennukset, jotka olivat sijainneet hienossa paikassa sitkankuusien katveessa.


Jatkoimme paripurjehduksena länteen niemen taakse Fox Bayhin. Ankkuripaikka siellä oli muuten hyvä, mutta maininki keinutti venettä reippaasti, ja puuskat ulisivat niin, ettei kummassakaan veneessä juuri nukuttu. Illallinen sen sijaan oli kerrassaan maittava. Vic teki kelp-soppaa merilevästä, jota Kupreanofissa tuli ankkurin mukana ylös Kathyn määritelmän mukaan volkwagenin kokoinen paketti. Saimme matkalla mukavia kuvia toistemme veneistä, jopa videolle. Vic lainasi meille toisen videokameransa, vanhanaikaisen mutta toimivan. Olemme sopineet palauttavamme sen tämän kauden lopussa.


Saavuimme 12.6. puolilta päivin Sand Pointin satamaan, josta saimme pienen odottelun jälkeen hyvät laituripaikat. Kylä, tai City of Sand Point niin kuin paikan nimi virallisesti kuuluu, on yllättävän suuri. Palveluihin kuuluu kauppa, pari ravintolaa, viinakauppa ja pankkiautomaatti sekä ilmainen langaton netti sataman rantaravintolassa. Ajoituksemme oli verraton. Saavuimme täysin tyynessä, mutta yöllä nousi yli 40 solmun tuuli. Keli oli niin kova, että lisäsimme köysiä ja kävimme vielä myöhään tarkistamassa kiinnitykset.

Paikallinen kalanjalostamo, paikkakunnan ehdottomasti suurin työnantaja, on Alaskalle tyypillinen. Siellä on posti, pesula, ruokala ja polttoaineasema. Työväki on pääasiassa Aasiasta, mutta myös espanjaa puhutaan runsaasti. Jalostamolla on myös asuntola, jossa työväki pääsee kallistamaan päänsä muutamaksi vapaa-ajan tunniksi. Työvuorot ovat usein 16 tunninkin pituisia. Kävimme syömässä 11 dollarin illallisen jalostamon ruokalassa. Hintaan sisältyi kalaa ja lihaa kaikkine lisukkeineen, juotava, salaatti, jälkiruoka ja kahvi. Kun huomioi sen, että juomarahaa ei maksettu, hinta oli varsin edullinen. Työntekijöille ruoka on luontaisetu. Kokit ovat myös pääasiassa Aasiasta, joten ruoka oli hyvää.


Kuulimme, että kalastajat ovat lakossa kalan alhaisen hinnan vuoksi. Hinta on laskenut, vaikka polttoaineen hinta on noussut rajusti. Lohesta maksetaan vain 70 senttiä paunalta. Halibutista sen sijaan 4 dollaria pauna. Kalastajat kävivät päivittäin äänestämässä lakon lopettamisesta tai jatkamisesta. Lakko päättyi lopulta, mutta se, saivatko kalastajat nostettua kalan hintaa vai loppuivatko heidän rahansa, jäi meille epäselväksi.

Lauantai-iltana olimme ortodoksisessa kirkossa iltavesperissä. Läsnä olivat pappi, papin rouva, paikallinen leskirouva, joka toimi lukijana, ja me neljä purjehtijaa. Valtaosa kalastusaluksista oli silloin jo merellä, mutta tuskinpa niistä olisi paljon väkeä kirkkoon tullut. Tilaisuus oli juhlallisen harras. Sand Point on isä Andrew’n ensimmäinen oma seurakunta, jonne hän perheineen muutti vasta viime talvena. Toivomme hänelle kaikkea hyvää ja paljon onnea uusien seurakuntalaisten haalimisessa.

Sand Pointin paikallisradion toimittaja poikkesi eräänä päivänä käymään ja pyysi meitä tulemaan radioasemalle haastateltaviksi. Pekka jäi potemaan edelleen kipeää selkäänsä, mutta Kathy, Vic ja Riitta pyöräilivät seuraavana päivänä asemalla. Tarkoituksemme oli ottaa haastattelusta kopio, mutta toisin kävi. Noin tunnin pituinen haastattelu oli suora lähetys, eikä radioaseman nauhuri toiminut.
Pekka joutui selästään huolimatta ahertamaan ankkurivinssin kimpussa. Se on ryppyillyt koko tämän kauden, varmasti käyttämättömyyttään. Päätimme kokeilla sen toimivuutta vielä lähtiessämme. Otamme jatkuvasti sääfaxeja ja yritämme suunnitella menomme niin, että pääsisimme Dutch Harboriin yhdellä rupeamalla, koska matkan varrella ei ole kunnon ankkuripaikkoja.

Viivyimme Sand Pointissa lopulta lähes viikon odotellen sopivaa säätä. Kylä oli mukava ja sandpointilaiset ystävällistä väkeä. Ihmiset tulivat mielellään jutustelemaan, kertoivat itsestään ja omasta saarestaan ja kyselivät meidän retkistämme. Kalastajat pitivät myös meidät ruoassa; saimme yhdestä veneestä halibutia ja toisesta lohta.


Lähtöpäivän aamuna kävimme satamamestarin toimistossa maksamassa laituripaikan. Kumpikaan meistä ei ollut muistanut käydä pankkiautomaatilla, joten koko tarvittavaa rahasummaa ei löytynyt. Riitta oli lähdössä automaatille, kun satamamestari kysyi, kuinka paljon rahaa meillä on. Kuultuaan summan, hän sanoi: That’s plenty! Näin Alaskassa.

No comments:

Post a comment