Friday, 30 August 2013

5.8.2008


57º47,225´N 152º24,581´W

Kodiak

Pakastimemme oli kalaa pullollaan, mutta muut elintarvikkeet alkoivat olla jo vähissä. Niinpä meidän oli lähdettävä Kodiakiin ruokaostoksille. Vietettyämme kolme yötä Kukak Bayssä nostimme siis ankkurin ja suuntasimme aamuauringon paisteessa keulan kohti Shelikof Straitiä. Saimme reippaan, tosin hieman vastaisen tuulen Shelikoff Straitin ylitykseen. Olimme ajatelleet viettää matkan varrella yhden yön ankkurissa Dry Spruce Bayssä, mutta muutimme suunnitelmia kuultuamme sääennusteen. Ankkuripaikkaamme olisi puhaltanut 25 - 30 solmun tuuli, joten jatkoimme matkaa Whale Passageen. Väylän kapeimmassa kohdassa on aina pyöriviä virtauksia, ns. eddies, jotka riepottavat venettä pienimmänkin virtauksen aikaan. Pääsimme kuitenkin ongelmitta läpi ja päätimme saman tien jatkaa suoraan Kodiakin kalasatamaan, jonne oli enää noin viiden tunnin matka. Viimeiset pari tuntia ajoimme sakeassa sumussa, mikä hidasti hieman vauhtiamme, ja olimme perillä vasta vähän ennen puoltayötä. Otimme matkalla VHF:llä yhteyden satamakapteenin toimistoon ja pyysimme laituripaikkaa. Meille vastasi Monty, jonka kanssa olimme olleet aikaisemmin kesällä Norjan Poikien lounaalla. Saimme häneltä tutun laituripaikan ja lämpimän toivotuksen: Sarema, Welcome Home!


Seuraavana aamuna myös satamakapteeni Marty tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi kotiin ja ilmoitti samalla, että saamme hänen autonsa käyttöömme oleskelumme ajaksi. Näin pakolliset askareet, kuten ostostenteko ja pyykinpesu, sujuivat kätevästi. Olimme onneksi hankkineet kansainväliset ajokortit, sillä nyt niitä tarvittiin, jotta Martyn autovakuutus pysyi voimassa.
Kodiakilla kului taas aikaa, ehkä liikaakin. Vietimme mukavia iltoja myöhemmin samaan laituriin ilmestyneen Capella III:n miehistön kanssa. Kyläilimme koko joukko myös Marionin ja Martyn luona. Viimeksi heillä käydessämme pihamaan nurmikko oli juuri kylvetty. Nyt syvän kodiakinvihreä ruoho oli jo muutamaan kertaan leikattu, ja kaikkialla kasvoi kukkia ja hyötykasveja. Ihailimme jälleen kerran heidän olohuoneensa ikkunasta avautuvaa näkymää. Aivan tontin alapuolella kulkevan pääväylän toisella puolella on suurten alusten ankkuripaikka. Nyt siellä oli 20-luvulla valmistunut, täysin kunnostettu, noin 30 metriä pitkä moottorijahti, joka oli palaamassa Tyynenmeren kierrokselta. Aluksen kunnostukseen oli kuulemma pistetty runsaat miljoona dollaria. Marty kertoi sen olevan kaupan, mutta ainoastaan vanhaa alusta arvostavalle ostajalle, jolla on tietysti myös oltava varaa pitää alus kunnossa.



Viimeisenä Kodiakin iltanamme menimme Kathyn ja Vicin kanssa syömään kiinalais-amerikkalais-japanilaiseen! ravintolaan. Ruokailun jälkeen teimme kierroksen kalasatamassa, jonka aikana meidät kutsuttiin tutustumaan USA:n lipun alla purjehtivaan yli 50-jalkaiseen katamaraaniin. Alus oli ymmärrettävistä syistä laiturin päässä, sillä se on peräti 29 jalkaa eli lähes 9 metriä leveä. Vene oli kiertänyt Marshall-saarille ja sieltä Atun, Kiskan ja Dutch Harborin kautta Kodiakiin. He olivat olleet Dutch Harborissa juuri tulivuoren purkautuessa ja olivat joutuneet useaan kertaan pesemään venettä vulkaanisesta tuhkasta.

No comments:

Post a Comment