Friday, 30 August 2013

16.8.2008


59º18,341´N 150º56,839´W

Tonsina Bay


Nostimme ankkurin aamuyön pimeydessä ja lähdimme Big Baystä sakeassa sumussa kohti Kenain niemimaata. Ohitimme virtausten ja tuulten kannalta ongelmallisen Baren Islands -saariryhmän sen eteläpuolelta kahdeksan solmun tuulessa konevoimin. Lokikirjassa lukee: ”Koneella vastavirtaan hitaasti. Turhauttavaa!”. Virtausten raja-alueelle oli kertynyt paljon tavaraa. Ohitsemme lipui mm. kokonainen iso puu oksineen ja juurineen, ja kerran kuului keulasta kova pamahdus, kun osuimme johonkin, todennäköisesti uppotukkiin. Teräsrunkoisen veneen onnellisina omistajina emme kuitenkaan olleet kovin huolissamme aiheutuneista vaurioista, jotka myöhemmässä tarkastelussa osoittautuivatkin varsin vähäisiksi.


Saavuimme Tonsina Bayn lahteen illan pimetessä ja, kuinkas muuten, sateessa ja sumussa. Sumu oli itse asiassa niin paksua, että etäisyyttä rantaan oli mahdoton arvioida. Pudotimme ankkurin ikään kuin sormituntumalla. Onneksi yö oli tyyni, ja saimme nukkua rauhassa. Aamulla totesimme valitsemamme paikan olevan mitä parhain.


Toisin kuin viime vuonna, lahden pohjukassa ei tällä kertaa ollut muita veneitä, ja saimme näin rauhassa seurata mustakarhujen ja saukkojen (river/land otter) touhuja. Karhut olivat lohestamassa joella, jonne meillä oli hyvä näköala suoraan veneestä. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutkimaan tarkemmin lahtea. Sinne laskee useita jokia, joihin lohi nousee kutemaan. Lahden toisesta ankkuripoukamasta johtaa jollan mentävä kanava kauniiseen sisälahteen, jonne pääsimme mukavasti ylävedellä. Laskuvedellä virtaus kanavassa kasvaa liian suureksi, ja alavedellä saattaa vesikin loppua, joten käyntimme jäi valitettavan lyhyeksi.

Suunnitelmamme edetä rauhallisesti sisäreittiä pitkin kohti Sewardia romuttui aamun sääennusteeseen, joka oli 30 - 35 solmua seuraavat kolme päivää, ja tuulen suunta tietysti meille vastainen. Tonsina Bay on lähes kahden sääennustusalueen rajalla, ja viereiselle alueelle oli luvassa 45 solmua eli gale warning. Koska tuuli osuisi suoraan lahteemme, nostimme aamiaisen jälkeen ankkurin ja lähdimme ulkokautta suoraan Sewardiin.


20.8.2008, Seward
Ajoimme ulos Tonsina Baystä tyynelle merelle. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja oli vaikea uskoa, että keli muuttuisi seuraavana päivänä lähes myrskyksi. Kiersimme merileijonien asuttaman niemen, Outer Islandin, säädetyn kolmen mailin etäisyydeltä, jotta eläimet eivät häiriintyisi. Lähettyvillä on toinenkin suojelualue, Seal Rocks, ja molempia valvotaan kameroilla. Näimme heti Tonsina Bayn ulkopuolella ryhävalaita ja myöhemmin päivällä myös muutaman sillivalaan. Sewardia lähestyessämme merellä näkyi yhä enemmän veneitä, suurin osa kaupallisia aluksia, jotka kuljettavat turisteja kalaan tai katsomaan valaita. Tuntui haikealta ohittaa Northwestern Fjord, missä olimme suunnitelleet viettävämme muutaman päivän, mutta säälle ei voi mitään. Oikaisimme Pete´s Passin kautta Resurrection Bayhin, jonka pohjukassa Seward sijaitsee. Ohitimme No Name Islandin kohtuullisen läheltä nähdäksemme siellä makailevat merileijonat (Steller Sea Lions). Ne ovat tottuneet ohittaviin veneisiin, eikä meidän lähestymisemme aiheuttanut minkäänlaista liikettä yhdyskunnassa.

Olimme Sewardin satamassa puolen yön tietämissä. Koska emme löytäneet vapaata laituripaikkaa vierasvenelaitureista, emmekä päivystyksen puuttuessa voineet kääntyä satamakapteenin puoleen, jäimme yöksi polttoainelaituriin. Huoltoasema aukesi klo 6 ja kylkeemme koputettiin välittömästi. Tankkasimme sen verran kuin kuvittelimme Prince William Soundin retkeä varten tarvitsevamme. Tankkaamisen jälkeen siirryimme läheisessä laiturissa olevaan vapaaseen, mutta kalanhajuiseen, paikkaan. Siirtyminen onnistui vaivoin, koska Pekka oli unohtanut illalla sulkea vesihanat, ja kone oli saanut vettä. Pekan aamupäivä kului siis rattoisasti öljyjä ja suodattimia vaihtaessa, eikä syyllistä tarvinnut kaukaa hakea.


Otimme taas polkupyörät käyttöön, koska laituripaikkamme oli aivan sataman ulkolaidalla. Aina ajaessamme läheisen telakka-alueen ohi, tieltämme kaikkosi liuta pieniä, kirjavia kaneja. Joku on ilmeisesti joskus yrittänyt päästä kaneistaan eroon päästämällä ne vapaiksi. Tämän seurauksena Sewardissa asustelee elinvoimainen kanilauma, joka näyttää selviytyvän erinomaisen hyvin kovistakin talvista.
Tapasimme satamassa myös Capella III:n Kathyn ja Vicin sekä heidän ystävänsä Paulin. Paul tarjosi lähellä telakkaa sijaitsevan talonsa käyttöömme siksi ajaksi, kun veneemme on maissa ja laitamme sitä talvikuntoon. Otimme tarjouksen ilomielin vastaan. Viimeiset pari yötä meidän on tarkoitus viettää Girdwoodissa Kathyn ja Vicin luona.


Vaikka Sewardissa sitä tuskin huomasi, ulkona oli useamman päivän ajan varsin paha keli sääennusteen mukaisesti, Kodiakin alueella tuulta jopa 50 solmua. Nyt ennuste lupaa kuitenkin erinomaista säätä pidemmäksi aikaa, joten lähdemme myöhään illalla kohti Prince William Soundia, jossa aiomme viettää purjehduskautemme loppuosan.

No comments:

Post a Comment